Ajatuksia kasvattamisesta

Mitä koet kasvattamisen aloittamisen tuoneen lisää harrastukseesi?

Näin kysyttiin kun pyysin taannoin postausideoita .

Kasvattaminen on tuonut paljon uutta harrastukseeni, vaikka minulla on vasta takana yksi pentue.

Tärkein asia, minkä koen muuttuneen on vastuu. En ole enää pelkästään vastuussa siitä mitä teen omien koirieni kanssa, vaan myös siitä millaisia koiria tuotan muille. Tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän on ollut aina ohjenuorani, myös silloin kun aloin miettimään ensimmäistä pentuettani yli kymmenen vuotta sitten. Päätin, että teen vain sellaisia pentueita, mistä olisin valmis ottamaan itselleni koiran. Olen hyvin kriittinen ja minulle koiran hankkiminen ei ole hetken haluamista ja pikaista ostamista kun ensimmäinen "ok" vaihtoehto tulee kohdalle, vaan pitkän, tarvittaessa vuosien, harkinnan ja suunnittelun tulos. Vaihtoehtojen punnitsemista, sitä se on.

Samalla periaatteella mietin siis ensimmäistä pentuettani. Kasvattajana koen, että minulla on vastuu siitä millaisia jalostuvalintoja teen, koska ne valinnat näkyvät kasvattienomistajien arjessa. Jalostuvalintani näkyvät myös koko rodun tulevaisuudessa, jos kasvattejani käytetään myöhemmin jalostukseen. Kasvattajan vastuu tuo myös sen, että haluan jatkossakin kuulla ja tietää kasvateistani, miten niillä menee, millaisia ne ovat ja millaista niiden kanssa on elää. Koulutuksellisesti koirastaan on vastuussa sen oma ihminen, mutta koen positiivisena jos voin auttaa siinäkin asiassa. Koen, että siinä vaiheessa kun minulle ei ole merkitystä missä kasvattini on tai mitä sille kuuluu, niin minun ei enää kannata kasvattaa. Esimerkiksi taannoinen kasvattini äkillinen kuolema kosketti minua kovasti (ja koskettaa edelleen) ja mikäli jossain vaiheessa vastaava ei enää tunnu missään, niin minun on aika siirtyä ompelemaan pehmokoiria.

Koiraharrastajan statuksen muuttuessa kasvattajaksi tulee mukaan myös niitä enemmän ja vähemmän mielenkiintoisia puolia. Kasvattajiin kohdistuu paljon suoraa ja epäsuoraa arviointia ja kritiikkiä. Siinä vaiheessa kun julkaiset yhdistelmäsi niin tiedät varmasti, että ihmsiä puhututtaa. Jokaisella heistä on oma näkemyksensä jalostukseen ajateltavien koirien sopivuudesta siihen, ja jokainen heistä arvioi asiaa omasta näkökulmastaan ja omin intressein. Mikäli jalostuskoirasi myöhemmin sairastuu/kasvatti sairastuu/tulee mitä tahansa ongelmia niin tulee lisää puheita. Osa kertoo omistavansa kristallipallon ja nähneensä asian ennakkoon. Osa taas tarjoaa vilpittömästi apuaan ja tukeaan. Aloittelevan kasvattajan olisi hyvä miettiä millainen kasvattaja haluaa olla suhteessa muihin kasvattajiin. Onko tuomitseva ja ylikriittinen vai auttava ja tukeva. Toki itsekin syyllistyn välillä ylikriittisyyteen unohtaen, että ei ole täydellisiä koiria vaan kompromisseja pienen rodun sisällä pyöriessä. Minulla on kuitenkin ollut onni kohdata kasvattajuuteni alkutaipaleella pääasiassa mahtavia kasvattjia niin omasta rodusta kuin sen ulkopuolelta.

Uudet ihanat ihmiset, niiden kivojen kasvattien lisäksi, on näkyvä asia harrastuksessani. A-pentueen myötä sain ison joukon uusia ihmisiä elämääni. Olen kiitollinen heistä jokaisesta.